TEKSTI Venla Autio ja Enni Moilanen KUVAT Venla Autio ja Outi Katainen
Lapset törmäävät päivittäin sanoihin,
joita he eivät ymmärrä. Sanat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta
ulos, koska ne ovat niin kaukana maailmasta, jossa lapsi elää. Mutta jotakin
jää myös lapsen korvien väliin – usein yllättävän paljon.
mena on
tietenkin se punainen, pyöreä hedelmä, joka kasvaa puussa. Se on varmasti tuttu asia jokaiselle, pienelle
lapsellekin. Psykologiassa tällaisesta käsityksestä, jonkin asian mielikuvasta,
käytetään termiä skeema eli sisäinen malli. Omenasta ja muista arkipäiväisistä,
tutuista asioista lapsilla on selkeä skeema. Mutta mitä sitten, kun sitä
ei ole?
Omena on hedelmä. Se kasvaa
puussa, joka kasvaa maassa. "Helppoa kuin
mikä", viisivuotias toteaa. Mutta sitten tuleekin haasteellinen kysymys:
mikä ihme on verojalanjälki? Lapsi ei ole koskaan kuullutkaan sanaa, mutta
mielikuvitus alkaa laukata. Viisivuotias osaa jo sepitellä satuja ja tekee sitä
kaikesta päätellen hyvin mielellään. Lapsella
on verosta jonkinlainen mielikuva, jalanjäljestä
myös. Sisäistä mallia koko sanasta ei lapselta löydy, koska sana on täysin uusi, mutta sellainen on
kehiteltävä. ”Se on semmonen jalanjälki, johon on tippunu niitä verorahoja”,
poika sanoo hetken pohdinnan jälkeen, mutta päättäväisenä. ”Tietenki.”
”Maailmanpolitiikka on tapahtuma,
jossa on paljo isoja roihuja ja kaiken maailman ihmisiä kattomassa niitä”,
päättelee kuudenikäinen poika. Vaikka kuusivuotiaalla on jo melko laaja
sanavarasto, hän oppii koko ajan uusia sanoja. Kun sanan jokin osa on tuttu,
lapsi usein alkaa selittää koko sanaa
vain tutun osan pohjalta. Tälle kuusivuotiaalle maailmanpolitiikka tarkoitti
maailmanlaajuista tapahtumaa.
Liisa Liinamaa on pro gradu -tutkielmassaan Mäkään en kyl ihan usko et... (Helsingin
yliopisto, huhtikuu 2012) jaotellut lasten sanaselitykset
kolmeen luokkaan: intuitiivisiin, yhtenäistäviin ja tieteellisiin selityksiin. Intuitiiviset selitykset ovat arkikäsityksiä, joilla ei ole lainkaan tieteellistä perää. Siihen vaikuttavat vain kaikki aiemmat
kokemukset ja tuntemukset sekä vanhat mielikuvat.
Kun lapsi sanoo opposition tarkoittavan sitä, kun "joku ui ja sitte se uppoaa", selitys on intuitiivinen. Se on asia, joka lapsella tulee
ensimmäisenä mieleen kuulemastaan sanasta. Kieltämättä oppositio
kuulostaa aikuisenkin korvaan hieman uppoamiselta.
Liinamaan gradun mukaan
yhtenäistävät selitykset "sisältävät perusteluja,
joista ainakin osa on tieteellisesti paikkaansa pitäviä". Eskarilainen poika sanoo, että lapsityövoima on sitä,
että "lapset joutuu siivota".
Selityksen taustalla on selkeästi jotakin opittua, mutta jotakin kuitenkin puuttuu.
Eräs kuusivuotias poika tietää
karppaamisen olevan "sitä, mitä äitikin tekee,
ku se ei syö vaikka leipää tai perunaa". Liinamaan gradussa tieteellisiksi selityksiksi on kutsuttu selityksiä,
jotka "eivät ole ristiriidassa
tieteellisen tiedon kanssa". Kuusivuotias tiesi karppaamisen perusajatuksen aivan oikein.
Kaikkiin lasten selityksiin
vaikuttavat sisäiset mallit, aikaisemmat
kokemukset, tiedot ja asiayhteydet. Jos pojan äiti ei olisi karpannut, hän
tuskin olisi tiennyt sanan oikeaa merkitystä. Kuullessaan uuden sanan ihminen vertaa sitä jo olemassa oleviin skeemoihin ja
selittää niiden avulla uutta sanaa. Psykologiassa uuden tiedon liittämistä jo
olemassa oleviin käsityksiin kutsutaan
assimilaatioksi. Jos uusi tieto on ristiriidassa vanhan skeeman kanssa,
puhutaan akkommodaatiosta.
Mutta ajattelevatko lapset
oikeasti asioista näin? Kuvittelevatko he todella, että Nato-keskustelu on tortilloista puhumista tai
että metsässä lymyilee veroja maksavia karhuja? Lapsilla on tunnetusti vilkas
mielikuvitus. Kun lapselta kysytään hänelle aivan uutta sanaa, voi olla, ettei
hänellä tule mieleen yhtään mitään. Silloin mielikuvitus pääsee valloilleen. Natosta
tulee helposti tortilla, jos oikein kuvittelee, ja voivathan
karhutkin maksaa veroja. niin ikään ei
voi uskoa, että lapsi luulee äitinsä puhuvan suklaajäätelötuuttiin menosta,
vaikka se tulikin ensimmäisenä mieleen sanasta instituutti.
”Uudistus, jossa vaihetaan tapetit ja maalataan seinät.”
”Uus sota.”
”Tortilla, joka on vaan tavallista pienempi.”
SOME-KESKUSTELU
”Ku Suomi keskustelee.”
”Keskustellaan aikuisista, jotka ei osaa esimerkiksi hyppiä.”
LAPSITYÖVOIMA
”Että lapsille tulee voimat.”
”Ku aikuiset panostaa lapsiin ja tekee esimerkiksi uusia
lastensairaaloita.”
VEROJALANJÄLKI
”Ku verkon päälle on astuttu.”
INSTITUUTTI
”Insti-tytöllä on tuutti."
”Suklaajäätelötuutti."
”Suklaajäätelötuutti."
OPPOSITIO
”Se on kirosana. Tosi, tosi ruma kirosana.”
VLOGATA
”Sillon ku ihminen hyppelee, ku se ei heti
pääse vessaan.”
TOISINAJATTELIJA
”Joku
joka ajattelee muitaki, eikä vaa itteä.”
ELINKEINO
”Ku
aikuiset antaa palkkaa toisille työstä."
VEROKARHU
VEROKARHU
”No
tietenki ku karhu maksaa veroja.”
”Joku
kauheen vaarallinen.”
TALOUS
”No
ku talo menee pommiin.”
Lisää
aiheesta:
- Liisa Liinamaan pro gradu -tutkielma Mäkään en kyl ihan usko et… (Helsingin yliopisto, huhtikuu 2012)
- Skeema 2 – Kehityspsykologia (EDITA 2012)
- Mielen maailma 2 – Kehityspsykologia (WSOY 2008)
- www.aivoliitto.fi
Teksti on tehty äidinkielen 6. kurssilla, jossa opiskelijat tekivät kieliaiheisia artikkeleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogissa julkaistaan tarkastetut, asialliset kommentit.