Miten sujuu koulutyö parakeissa?

Haastattelimme koulun henkilökuntaa parakeissa opiskelusta.

Kysymykset:

1. Mitä mieltä olet parakeissa opiskelusta? 

2. Mitä hyvää parakeissa on?

3. Mitä huonoa?

4. Haluaisitko palata lukiorakennukseen?

5. Mitä mieltä olet vanhan lukiorakennuksen kunnostamisesta?

Olli Peltonen, biologian ja maantiedon opettaja

1. Työskentely parakeissa sujuu hyvin.
2. Parasta on ollut se, että opiskelijat ovat virkeitä ja jaksavat seurata opetusta. Tämä tulee varmasti heijastumaan tuloksiin.
3. Parakeissa biologian kannalta laboroinnit ovat vaikeampia toteuttaa.
4. En.
5. Valtuusto on korjaamisesta päättänyt ja siihen on tyytyminen. Toivottavasti korjaaminen onnistuu. Rahaa remonttiin kuluu miljoona euroa ja sikälikään ei olisi varaa epäonnistua, mutta korjauksen lopullinen onnistuminen selviää vasta sitten, kun pääsemme muuttamaan kouluun takaisin.

Nina Hietanen, liikunnan ja terveystiedon opettaja

1. Parakeissa on ihan mukavaa ja niissä on puhdas ilma.
2. Ei sairasteluja homeen takia ja oppilaat ovat virkeämpiä.
3. Parakeissa on kovilla pakkasilla kylmä.
4. En.
5. Toivottavasti korjaaminen onnistuu.

Hanna Ontero, äidinkielenopettaja

1. Aluksi epäilin, mutta parakit ovat yllättävän viihtyisiä.
2. Parakit vastaavat aivan normaaleja luokkia.
3. Eivät aina ole hirveän käytännöllisiä. Esimerkiksi keskellä luokkaa olevat pylväät häiritsevät näkemistä.
4. En ole työskennellyt lukiorakennuksessa.
5. Toivon, että se onnistuu ja että lukion varustusta samalla päivitetään nykyaikaiseksi.

Pekka Pieskä, matemaattisten aineiden opettaja

1.      No, tilanne on tämä, mutta pitää muistaa että tämä on vain väliaikainen ratkaisu.

2.      On sentään terveelliset ja turvalliset tilat opiskella.

3.      Parakkien luokat ovat aika pienet normaaliin luokkatilaan verrattuna.

4.      Jotkut tilat täytyy olla.

5.      Näin on päätetty, toivottavasti rakennuksesta saadaan terveellinen ja turvallinen näillä korjausmetodeilla.

Tarja Ilomäki, koulusihteeri

1.      Kohtuullisen toimivia asettumisen jälkeen, mutta hieman haasteellisia.

2.      Luokissa on raikas ilma ja oppilaat joutuvat käymään ulkona, kun siirrytään luokasta toiseen.

3.      Koululla ei ole kokoontumistiloja, joihin mahtuisi kaikki oppilaat. Ylioppilaskirjoitusten paikka vaihtelee paljon tämän takia. Ja parakeissa saattaa tulla kesällä kuuma.

4.      Kyllä, jos se on kunnollisesti remontoitu.

5.      Uusi lukiorakennus olisi ollut parempi. Home saattaa olla levinnyt maaperäänkin ja vanha rakennus on vaikea puhdistaa perusteellisesti.


Haastattelun tekivät ja kirjoittivat Samuli Ammunet ja Juulia Saari.

Vaihtelua opiskeluun lukioakatemiasta

Ylivieskan lukioakatemiassa yhdistetään harrastus ja opiskelu. Akatemiasta saa kurssin/kursseja, ja myös vapaa-ajan harrastamisesta saa akatemiapassilla kurssin/kursseja. Vaihtoehtoina ovat jalkapallo, pesäpallo, jääkiekko, tanssi, sähly, teatteri, sanomalehtikerho ja musiikki.

Haastattelimme neljää akatemialaista: Mirella Salosta ja Laura Haapakoskea tanssiakatemiasta ja Joakim Leppälää ja Henna-Miia Alankoa pesisakatemiasta.

Kuvassa Henna-Miia Alanko ja Joakim Leppälä.

Mitä teette akatemiassa? Kuinka usein/milloin on akatemiaa?

Laura: Lämmittelyt, eri tanssilajeja, loppuvenyttelyt. Joskus on esityksiä ja flashmobeja.  Maanantai-iltapäivisin kerran viikossa, useammin jos on esityksiä.

Mirella: Eka alkulämpät, jotka voi olla lihaskuntoa tai vaikka salin ympäri juoksemista. Sen jälkeen esitystanssia tai sitten jotain mitä Ani saa päähänsä. Välillä tankotanssia.

Henna-Miia:  Fysiikkaa ja lihaskuntoa ja lajiharjoituksia. Kaks kertaa viikossa, maanantaisin 7-8 tunnit ja keskiviikkoisin 1-2.

Joakim: Esim. kuntopalloharjoituksia.

H-M: Mennään Vuokattiinkin talviliikuntakurssin mukana.

Tykkäättekö käydä siellä?

L: Kyllä.

M: Tykkään, rakastan tanssia. Se on koreografista, ja kun pienenä harrastin sellaista missä ei ollut mitään koreografiaa niin nyt nautin siitä.

H-M: Kyllä.

J: No ihan mukavia hommiahan ne on.

H-M: Kivempia ku omat treenit. Akatemiassa neuvotaan enemmän.

Harrastatteko/oletko harrastanut ennen lajia vapaa-ajalla?

L: Olen harrastanut nykytanssia, mutta en enää nykyään.

M: Tanssin kotona melkein joka ilta, ja pienenä ja kasiluokalla harrastin.

J: Kyllä.

H-M: Kyllä.

Tukeeko akatemia vapaa-ajan harrastusta?

L: Ois siitä varmaan hyötyä, mutta en enää harrasta.

J: Joo, periaatteessa samanlaisia treenejä.

H-M: Mutta akatemiassa tavallaan henkilökohtaisempaa.

J: Omiin suorituksiin sellaista mitä haluaa oppia.

H-M: Ja saa vaikuttaa enemmän harjoituksiin.

J: Periaatteessa vaan kaks ylimääräistä harjoitusta viikossa.

Voiko mukaan tulla, vaikkei olisi koskaan ennen harrastanut kyseistä lajia?

L: Voi tulla. Ei taida tällä hetkellä siellä olla ketään joka ei ois harrastanut aikaisemmin, mutta kyllä sinne voi tulla.

M: Kyllä mun mielestä voi, siellä oppii ns. perusasiat.

J: Ei oikeastaan. Ei pärjää jos ei ole pohjaa.

Tanssiakatemialaiset, mitä mieltä olette esityksistä?

L: Ihan mukavia. Koreografiat kivoja.

M: Aika lyhyellä varoitusajalla pitää treenata esityksiin, esimerkiksi itsenäisyyspäivän esitykseen harjoiteltiin kolme viikkoa noin kolmesti viikossa. Esitykset aina kivoja, ja tulee hyvä fiilis, että haluaisi heti uudelleen esiintymään.

Pesisakatemialaiset, onko teillä ikinä pelejä ketään vastaan?

H-M: Opettajia vastaan on vissiin. Ainakin ennen on ollut.

Muuttaisitteko mitään akatemiassa?

L: En kyllä keksi mitään muutettavaa.

M: Haluaisin kevätjuhlaan räväkämmän tanssin, olis kiva vaan vetää täysillä.

J: Varmaan kaikesta nyt jotain voisi muuttaa niin miksei akatemiastakin, mutta ei oikein keksi mitään.

Aiotteko jatkaa ensi vuonna?

L: En ajatellut, jos kirjoituksista läpi pääsee.

M: Aion.

J: Joo.

H-M: Kyllä.

Jutun tekivät Kreeta Savolainen ja Maria Haapakoski.

Kirjaesittelyssä Isabel Abedi: Lucian

”Rykäisin. ”Seisoitko sinä… muutama päivä sitten keskiviikkoyönä… meidän talon edessä?” sain sanotuksi. Pojan suun ympärillä näkyi vähäinen värähdys. Alahuuli oli hieman ylähuulta paksumpi ja antoi ilmeelle uhmakkuutta. ”Taisimpa seistä”, hän vastasi käheällä äänellä. Minä nielaisin. ”Ai taisit? Miten niin taisit?”

Eräänä yönä Rebecca Wolff näkee talonsa edustalla pojan, joka seisoo katulampun alla ja katselee ikkunaan ilmestynyttä Rebeccaa. Siitä yöstä lähtien hän tapaa saman pojan sattumalta useasti. Osoittautuu, ettei poika tiedä edes omaa nimeään, mutta sen sijaan hän tietää oudon paljon yksityiskohtaisia asioita Rebeccasta.

Kirjaa kertoo minä-muodossa Rebecca Wolff, joka on tuiki tavallinen 16-vuotias tyttö ja juuri aloittanut Hampurin lukiossa. Hänen paras ystävänsä on Susan Rossmann, lyhyemmin Susa, joka haaveilee maskeeraajan urasta. Myös Sebastian Goldmann on Rebeccan hyvä ystävä sekä entinen poikakaveri. Rebeccan perheeseen kuuluu äiti Marianna, joka on ammatiltaan psykiatri, sekä hänen naisystävänsä Patrizia Vargas. He omistavat kaksi undulaattia, Jonh Boy ja Jim Bob. Lisäksi perheeseen kuuluu myös Jenkeissä asuva isä Alec Reed ja hänen vaimonsa Michelle ja heidän tyttärensä Valeria.

Tarina sijoittuu nykyaikaan 2000-luvulle Hampuriin. Kirjan lopussa tapahtumapaikkana toimii Kalifornia.

Kirjan teema on selvästi draama, johon sisältyy esimerkiksi ystävyys ja rakastuminen. Kirjassa on myös lievästi mukana fantasiaa.

Mielestäni kirja on aivan ihana ja ainakin kahdesti, jos ei useammankin kerran luettavan arvoinen. Pidän kirjan juonenkäänteistä, yllätyksistä ja mielekkäästä kerronnasta. Mielestäni hahmot ovat hyvin luotuja, ja tätä tarinaa lukee innolla.

Suosittelisin kirjaa enimmäkseen tytöille, mutta en kyllä kielläkään pojilta. Jos pidät romanttisista kirjoista, draamasta ja edes lievästä fantasiasta, lue tämä kirja!

Kirjan arvosteli Moonika Kotkamaa.

Kirjaesittelyssä Margo Jefferson: Tapaus Michael Jackson

Margo Jeffersonin kirjoittama Tapaus Michael Jackson kertoo Jeffersonin omien sanojen mukaan Peter Panista -pojasta, joka ei koskaan halunnut kasvaa aikuiseksi, mutta josta kuitenkin tuli popin kuningas. Kirja valaisee muun muassa Michaelin lapsuutta, muusikon uraa ja lukuisia kauneusleikkauksia.

Kirjassa kerrotaan Michael Jacksonin lapsuudesta, ja jo silloin hänet suljettiin showbisneksen maailmaan. Hän ei saanut viettää lapsuuttaan, vaan oli jo 5-vuotiaana Jacksonin sisarusparven muodostamassa bändissä, Jackson Fivessa. Hän eli ankaran kurin alla, kunnes 19-vuotiaana aloitti soolouran. Mukaan tulivat pikkuhiljaa huumeet, rikosoikeudelliset ongelmat ja kauneusleikkaukset. Michael näytti joidenkin mielestä jopa pelottavalta vaalennettuaan kasvojaan melkein vitivalkoiseksi.

Jacksonin oli tarkoitus päättää uransa 16 vuoden keikkatauon jälkeen järjestettävään 50 keikan putkeen, mutta hän kuoli vain pari viikkoa ennen alkushowta unilääkkeiden yliannostukseen. Kuolema kosketti koko maailmaa. Ihmiset kerääntyivät yhdessä julkisille paikoille suremaan ja radiokanavat omistivat vähintäänkin yhden päivän Michaelin musiikille. Hän on jäänyt historiaan musiikillaan, upeilla tanssiliikkeillään ja huikeilla lavaesiintymisillään.

Kirjaesittelyn kirjoitti Niina Jylhä-Ollila.

Kouluruoka-gallup

Kysyimme opiskelijoilta ja yhdeltä opettajalta mielipiteitä kouluruokailusta. 
 
1. Käytkö koulussa syömässä?

2. Mikä on lempiruokasi koulussa?

3. Mikä on hyvää/huonoa kouluruoassa?

Kreeta Savolainen, alkava

1. Käyn.

2. Makaronilaatikko.

3. Jotkut ruoat ovat hyviä ja ruoka on ilmaista. Jotkut ruoat ovat pahoja ja näkkäriä ei aina jaksaisi syödä.

Maria Haapakoski, alkava

1. Käyn.

2. Makaronilaatikko tai lasagne.

3. Salaatit voisivat olla parempia, koska ne ovat vähän kuivia. Voisi olla useammin muutakin leipää kuin näkkäriä. Ruoka on ilmaista ja esim. leivissä ei ole mitään rajoitusta paljoko niitä saa ottaa.

Hanna Ontero, äidinkielenopettaja

1. En juuri koskaan. Syön eväitä.

2. Kalaruoat.

3. Huonoa on, että ruokala on kaukana ja jos lähtee sinne syömään, tuntuu ettei ehdi tehdä muuta  ruokavälitunnilla. Hyvää on tietysti, että ruoka on opiskelijoille ilmaista.

Gallupin kokosivat Aino-Maija Saastamoinen ja Meri Pehkonen.

Vaihto-oppilas Billy Hongkongista

Billy saapui Ylivieskan lukioon penkkaripäivänä.

Billy on yhdeksäntoistavuotias vaihto-oppilas Hongkongista, joka on tullut Suomeen opiskelemaan suomalaiseen lukioon ja asumaan minun perheeseeni. Tässä on haastattelu, mitä Billy on tähän mennessä pitänyt Suomesta.

Miksi tulit juuri Suomeen?

Kaunis luonto. Halusin myös oppia eurooppalaisesta kulttuurista enemmän. Olen myös etsinyt tietoja Suomesta aiemmin, joka vaikutti halukkuuteeni tulla Suomeen. Ylivieskaan päädyin, kun vaihdoin isäntäperhettäni.

Milloin saavuit Suomeen?

Elokuussa kuudestoista päivä.

Mitä olet pitänyt Suomesta?

Luonto on kaunista ja ihmiset ovat ystävällisiä minulle, joten olen tykännyt. Myös ruoka on hyvää.

Mitä olet mieltä penkkareista?

Todella siistiä ja hauskaa. Meillä ole sitä Hongkongissa vaikka sitä haluaisinkin.  Se on hauskaa kaikille, jos siihen suhtautuu huumorilla ja menee mukana.

Missä kaikkialla olet ollut Suomessa?

Torniossa, Oulussa, Helsingissä, Lapissa, Kuusamossa, Kemissä ja Ylivieskassa. Oulusta olen tykännyt tähän mennessä eniten.

Kummasta tykkäät enemmän, Suomesta vai Hongkongista?

En tykkää Hongkongista ollenkaan. Haluaisin jäädä Suomeen, mutta se ei taida olla mahdollista.

Kuinka kauan vielä olet Suomessa?

Noin 4 kuukautta. Lähden kesäkuun kuudestoista päivä takaisin Hongkongia päin.

Minkälaista on elää Hongkongissa?

Hongkongissa on paljon korkeita taloja ja sen takia asunkin 34. kerroksessa. Ihmisiä on kaikkialla ja kaikki on halpaa verrattuna Suomeen. Hongkongissa myöskin ruokakulttuuri on korkealla ja voit saada melkein mitä tahansa haluat Hongkongin lukuisista eri ravintoloista.

Billyä haastatteli Peetu Väänänen.

Penkkarigallup

Kysyimme abeilta penkkareita edeltävällä viikolla penkkareihin liittyviä kysymyksiä ja odotuksia siltä päivältä.

1. Mitä odotat eniten penkkaripäivältä?

2. Onko asu valmis?

3. Mistä sait idean asuusi?

Siiri-Sofia Laitala

1. Toivon, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja stressittömästi. Olen abitoimikunnassa.
2. Ei ole valmis.
3. Kaverilta sain idean ja asut on samantyyppisiä.

Tilda Hintsala

1. Saa pitää hauskaa oikein kunnolla!
2. Melkein valmis.
3. Olen vuoden miettinyt sitä, ja sain idean kuvasta.

Kia Lehtinen

1. Odotan mukavaa päivää, paljon kavereiden kanssa hengailua ja illalla kavereiden kanssa Kalajoelle!
2. On valmis.
3. Netistä.

Lotta Jokitalo

1. Odotan hauskaa yhdessäoloa!
2. Ei ole vielä valmis, eikä ideakaan.J
3. Harry Potter on ollut aina lähellä sydäntäni, joten sain idean siitä.
   Abit, joita haastattelimme, odottavat selvästikin penkkaripäivältä paljon yhdessäoloa ja hauskanpitoa!

Gallupin kokosivat Inka Salmela ja Sini Katajala.

Uudenlainen Ylypeys

Ylivieskan lukion verkkolehti siirtyy lukuvuonna 2013 - 2014 blogimuotoon. Tämä palvelee sitä, että tekstit voidaan julkaista nopeasti ja lehti pysyy ajan tasalla koulun tapahtumista.

Lukuvuonna 2013 - 2014 ei ole verkkolehtikurssia, joten blogia päivitetään äidinkielen muilla kursseilla tehtävillä kirjoitusharjoituksilla. Toivottavasti ensi lukuvuodeksi blogille saadaan tekijätiimi. Alla on kuvaus kurssista, jolla lehteä / blogia tehdään:

ÄI14: Tehdään lukion nettilehteä

Haluatko toimittajaksi lukion nettilehtiporukkaan ? Tehtäviä on niin tekstin tekijöille kuin kuvaajille, piirtäjille tai ulkoasusta kiinnostuneille stailaajille tekniikan taitajia unohtamatta. Kurssilla opetellaan lehtijuttujen tekemistä ja kuvitusta sekä muita lehden toimittamisessa tarpeellisia taitoja.

SUORITUSAIKA- JA JÄRJESTYSSUOSITUS
Kurssin voi valita missä tahansa lukio-opiskelun vaiheessa. Lehtikurssi kokoontuu kuukausittain lukuvuoden ajan. Kokoontumiset ovat pääasiallisesti 7.-8. tunneilla.
Kurssi arvioidaan suoritusmerkinnällä. Lisäksi jokainen aktiivisesti mukana ollut saa erillisen kurssitodistuksen. Yhden kurssin saa, kun on aktiivisesti mukana vähintään kahden lehden tekemisessä. Kursseja voi kerryttää lukiouran aikana useita.

Kurssikuvaus kaipaa päivitystä siltä osin, mikä määrä tekstejä riittää kurssisuorituksen saamiseen, mutta perusidea on sama.